keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Mademoisellettelua vai madamettelua?



Vuonna 2005, kun viimeksi asuin Ranskassa, olin mademoiselle. Kaupankassat, myyjät, pankkivirkailijat, ohikulkijat ja muut satunnaiset puhuttelijat arvioivat minut nuoreksi, perheettömäksi naiseksi, mademoiselleksi.

Kun vuonna 2009 muutin takaisin Ranskaan, jotain oli tapahtunut. Yhtäkkiä olin kaupankassojen, myyjien, pankkivirkailijoiden, ohikulkijoiden ja muiden satunnaisten puhuttelijoiden mielissä madame, kypsä naisihminen. Kitisin lähipiirilleni, etten mielestäni ollut rupsahtanut madamen tasolle. Vääntelin naamaani peilin edessä etsien madame-ryppyjä.



"Käsität väärin", natiivi (miespuolinen) tuttavani lohdutti, "Madame on merkki kunnioituksesta". Toinen natiivi (naispuolinen) lisäsi: "Niin, kunnioituksesta kanssasi liikkuvaa miestä kohtaan. Olisi loukkaus sinun kanssasi liikkuvaa miesseuralaista kohtaan kutsua sinua mademoiselleksi. Oletushan on, että olet hänen rouvansa".

Sukupuoliperusteisten titteleiden käyttämistä on Ranskassa lähes mahdotonta välttää, sillä herroittelu, rouvittelu ja neidittely kuuluu kohteliaaseen puheeseen tuntemattomien aikuisten kesken. Miesten kanssa tämä on helppoa: ellei kyse ole lapsesta tai teinistä, kyseessä on monsieur, iästä ja siviilisäädystä riippumatta. Naisten kanssa keskustelu onkin jo hankalampaa. Mademoiselle on nuori, naimaton nainen. Jossain kolmenkympin tienoilla on turvallisinta vaihtaa puhuttelu madameksi. Taustaoletuksen mukaan siinä iässä naisella pitäisi olla jo se perhe tai ainakin se aviomies. Nuorempikin nainen on tietysti madame, jos hän on naimisissa. Ja vastaavasti 90-vuotias ikäneito on periaatteessa ranskaksikin mademoiselle, ellei ole naimisiin mennyt.


Mademoiselle/madame-jako on herättänyt julkista keskustelua Ranskassa aina ajoittain. Viimeksi viime syksynä kaksi feministijärjestöä, Osez Le Féminisme (uskaltakaa feminismiä/olla feministejä) ja Chiennes de garde (Vahti(narttu)koirat), vaativat mademoiselle-termin lakkauttamista hallinnollisista dokumenteista. Miksi naisen nimityksen pitäisi määrittyä sen mukaan, onko hän naimisissa vai ei, kun miehillä samanlaista jaottelua ei ole? Miksi pitäisi hyväksyä termi mademoiselle, joka sisältää konnotaation "iki-impi"?


Le Figaron toimittaja mitätöi jutussaan kampanjan esimerkiksi ranskalaisten feministijärjestöjen kyvyttömyydestä puuttua oikeasti merkittäviin kysymyksiin, kuten naisten heikkoon palkkatasoon ja lastenhoito-ongelmiin (jotka siis ilmeisesti tämän naistoimittajan mielestä ovat nimenomaan naisten ongelmia...)


Nähtävästi kampanja ei kuitenkaan kaikunut kuuroille korville. Hôtel Matignon, pääministerin virasto,  julkaisi eilen tiedonannon, jonka mukaan termi "mademoiselle" poistetaan julkisista kaavakkeista ja muista dokumenteista. Termi "madame" nousee näin virallisissa yhteyksissä samanvertaiseksi yleistermiksi "monsieurin" rinnalle.


Kun omassa äidinkielessä jopa yksikön kolmas persoona on sukupuolineutri, on vaikeaa ymmärtää, miksi jossain muussa kielessä on niin tärkeää erotella nainen (ja vain nainen) sen perusteella, onko tämä naimisissa vai ei. Ranskalaisille tämä erottelu näyttää sitä vastoin olevan sydämenasia. Figaron kyselyssä 68 % vastanneista ei hyväksy mademoiselle-termin poistoa hallinnollisista dokumenteista.

Sosiaalisessa mediassa hämmästellään, pitääkö teinityttöjä nyt ryhtyä kutsumaan madameiksi. Joku toteaa monien ikäneitojen itse pitävän mademoiselleuttaan todella tärkeänä. Toisen mielestä mademoiselle on herkkä ja runollinen ilmaus, ja se pitäisi siksi säilyttää. Tärkein mademoisellen poistamista vastustavien argumentti näyttää kuitenkin olevan, että hallinnolla olisi muutakin tekemistä kuin poistaa mademoiselle-termi virallisista dokumenteista. Siksi sitä ei olisi pitänyt poistaa. Ikään kuin yhden termin poistamisesta kaavakkeista nyt seuraisi mahdoton määrä paperinpyörittelyä ja byrokratiaa.

Ai niin. Totta kai siitä seuraa. Olemme Ranskassa.



2 kommenttia:

  1. Upea ulottuvuus nämä naudat tässä "matami-asian" poljennoissa =D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieho, tuo nautaeläinten mademoiselle. ;)

      Nauta on sitä paitsi kaunis eläin ja lehmän silmissä asuu viisaus: vain märehtiminen on tärkeää.

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.