sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Aasiaa Pariisissa

Tänään tutustuin Émileen.

Lyonissa 1836 syntyneen Émilen isä keksi keinotekoisen ultramariinivärin, jota hän tuotti omassa tehtaassaan, jota Émilekin ryhtyi vartuttuaan johtamaan. 

Jos isältä periytyi Émilelle tehtailijan ura, taidemaalariäiti puolestaan periytti pojalleen rakkauden taiteeseen. Luova Émile ei tyytynyt vain maalaustaiteeseen, vaan kokeili myös keramiikkaa ja veistoa. Vanhemmalla iällä hän laajensi luovuuttaan edelleen kuvataiteista musiikkiin ja sävelsi muutamia teoksia.






Taiteen lisäksi Émilellä oli toinenkin suuri intohimo, nimittäin matkailu. Ensimmäinen matka 1860-luvulla suuntasi tuon ajan muotikohteeseen, Egyptiin. Mukaan tarttui komea määrä matkamuistoja: patsaita, sarkofageja, papyruksia, amuletteja ja muumioita. Reissu sytytti kuitenkin ennen kaikkea Émilessä halun ymmärtää vieraita kulttuureja:







"Tunsin, että kokoamani esineet olivat mykkiä, mutta että niillä oli kuitenkin paljon kerrottavanaan. En vain osannut esittää kysymyksiä. Aloin lukea Champollionia, Chabasia ja de Rougéa - niitä harvoja egyptologian teoksia, jotka tuolloin oli julkaistu. Eteeni avautui Egyptin huikea historia ja sen monimutkaiset uskomukset, voimakkaat uskonnot, mahtavat filosofiat, ahdasmieliset taikauskot ja puhdas moraali. Vertaaminen muihin arkaaisiin sivilisaatioihin oli välttämätöntä. Minun täytyi kääntää katseeni kohti Intiaa, Kaldeaa ja Kiinaa."


Hymyjä Kambodžasta.

Alentuva Buddha on alentuva.

Hirn!


Niinpä vuonna 1876 Émile Guimet lähti maailmanympärysmatkalle yhdessä taidemaalari Félix Régameyn kanssa. Matkalla kerättiin esineistöä, jonka pääpainopisteet olivat kaukoidän kansojen uskoinnoissa ja filosofioissa. Guimet vietti matkallaan aikaa erityisesti Japanissa, joka teki häneen suuren vaikutuksen.



Eteläintialainen tanssin jumala Shiva Nataraja 1000-luvulta.

Yksityiskohta tanssivan Shivan jalasta ja sen alta.

Eteläintialainen Yogini 800- ja 900-lukujen taitteesta. Noista kulmakarvoista moni drag-taiteilija myisi mummonsa.

Palattuaan Guimet halusi perustaa näyttelytilan, johon voisi asettaa matkoillaan hankkimansa esineet yleisön nähtäville. Tarkoituksena oli Guimet'n sanoin luoda "tieteen tehdas". Musée d'histoire naturelle - Guimet avasi ovensa Lyonissa 1879.


Norsuja! Myötäpäivään ylhäältä vasemmalta: kiinalainen, vietnamilainen ja kambodžalainen elefantti.


Ja tässä intialainen elefantti, tai oikeammin hindujumala Ganesha 1400-luvulta. Tämän Ganeshan selän takaa löytyi myös yllätys...


...nimittäin karkkikätkö! Ovatkohan nämä museovahdin salaeväitä vai museovieraiden uhrilahjoja? 


Émile Guimet'n näyttelytila ei kuitenkaan saanut Lyonissa hänen toivomaansa suosiota. Pettyneenä Émile Guimet lahjoitti esineistön valtiolle muutamaa vuotta myöhemmin. Uusi Guimet-museo avattiin Pariisiin 1888. Museosta tuli yleisön suuri suosikki ja Guimet toimi museon johtajana loppuelämänsä.


Tämän päivän Pariisi ja eilisen Intia rinnakkain.



Yksityiskohta 900-luvulta peräisin olevasta kiinalaispiiroksesta, joka kuvaa Buddhan elämää.

Tämä pohjoiskiinalaispatsas on peräisin 1100-luvulta. Patsaan aiheena on Arhat Tamrabhadra, Buddhan 6. opetuslapsi. Ilmeestä päätellen pyhittyminen aiheutti vatsanpuruja.



Émile Guimet oli minulle vielä tuntematon hahmo tänä aamuna. Aamupalaa mutustaessani oivalsin, että tänään on kuukauden ensimmäinen sunnuntai - sisäänpääsy on siis ilmainen isoon osaan valtion museoista. Aasialaisen taiteen museo Guimet kuulosti kiinnostavalta vaihtoehdolta.



1800-luvun lopulta peräisin oleva tiibetiläinen tanssinaamio.

Mongolialaisen Simhavaktra-jumalattaren nelisensataa vuotta vanhat varpaat.

Keskitiibetiläisiä tanssahtelevia jumalattaria 1400-luvulta.

Zeniläismunkin tyyni tuijotus 1400-luvun Japanista.

Hurmaava korealainen kaappi 1800-luvulta.

Pupu!(?)


En pettynyt valintaani: esillä oli riittävä - vaan ei uuvuttava - määrä aasialaista taide-esineistöä esihistoriasta viime vuosisadan alkuun. Museotilat ovat siistit ja taustoitusta on kohtalaisesti. Unohdin sisään tullessani ottaa äänioppaan, joten sen laatua en osaa kommentoida. 



Ehtoja Ming-vaaseja.




Erityisen plussan Guimet-museo saa rauhallisuudestaan. Vaikka tänään sisäänpääsy oli ilmainen, jonoja ei ollut ja teoksia sai tarkastella kaikessa rauhassa. Suuri osa yleisöstä näytti olevan aasialaista alkuperää. 

Mm. norsunluusta valmistettu pienoishuvila pikkuhahmoineen on valmistettu Qing-dynastian Kiinassa n. 1700-luvun tienoilla.





Museon ylimmästä kerroksesta vilahti tuttu torninäkymä.

Aasialaisen taiteen museo Musée Guimet
place de Iéna
Metro: Iéna / Boissière

Émile Guimet -taustoituksen lähde Wikipedia.

25 kommenttia:

  1. Olipa hauskasti ja mielenkiintoisesti kirjoitettu museovierailu! Tuo Guimet'n museo on jäänyt minullekin mieleen, vaikken koskaan ole siellä käynyt. Ehkä jonakin päivänä. Nähtävää ja koettavaa tässä maassa riittää (vieraista kulttuureistakin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ollut itse asiassa koko museosta oikein kuullutkaan. Harmittavan vähän tulee käytyä museoissa tai vastaavissa. Yritän tehdä parannuksen. T: nimim. parisen vuotta Tukholman luonnonhistoriallisen museon naapurissa koskaan siellä vierailematta asunut.

      Poista
  2. Kiitos vinkistä, tämän haluan seuraavalla Pariisin matkalla nähdä. Suunnittelemme joulun viettoa Pariisissa, liekö viisasta vai pähkähullua? Any ideas?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä tuota museota! Joulusta Pariisissa... No varsinaista joulurauhaa täällä ei kyllä oikein ole. Jouluvaloja kyllä, ja ostoshysteriaa. ;)

      Poista
  3. Hieno ja hyvinpidetty kokoelma välittyy näistä kuvista. Ja vau mikä elämä kerääjällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihan pakko kirjoittaa tuosta kerääjän elämästä, kun siitä vähän lueskelin. Mutta se jäi mietityttämään, että miten tuo maailmanympärimatka käytännössä toteutettiin, kun sitä matkamuistoroinaa oli kuitenkin ainakin muutaman tonnin verran...? :D

      Poista
    2. Rahalla saa ja hevosella pääsee!

      Poista
    3. Juu, ei tainnut olla suoranaista reppureissausta se reissu... :D

      Poista
  4. Tällaisista museokierroksista ja kurkistuksista nautin erityisesti. Mielenkiintoinen museo ja upeat kokoelmat :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit! Kokoelma oli tosiaan hieno ja monipuolinen. Buddha näytti yhdistävän Aasiaa.

      Poista
  5. Näyttääpä mielenkiintoiselta paikalta. Minulle ainakin tuli nyt museokuume. Jonnekin pitäisi päästä katselemaan jotakin =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan parasta tuollaisissa on tuijotella niitä esineitä oikein läheltä ja kuvitella sitä ihmistä, joka niitä on aikanaan näpertänyt. Millainen hänen elämänsä on ollut? Mitä hän on mietiskellyt esinettä tehdessään? Syvällisiä, vaiko seuraavaa lounasta?

      Poista
  6. Carambareja ja Arlequineja, oms noms...!

    Edelliseen postaukseen runoilemani kommentti oli päätynyt bittiavaruuden kitaan :( Tai ehkä se oli sensuuria? Kauhistelin nimittäin noita Pariisin joukkoliikenteen hintoja: meillä maalla sai hurvitella koko vuoden ajan rajatta huimaan 30 euron hintaan. Busseja tosin kulki vain kerran tunnissa. Eli ehkä hinta-laatusuhde on molemmissa ihan kohdallaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O-ou, RATP sensuroi mun blogiani. :D

      Mua alkoi himottaa erityisesti tuo Twix. Hauska yksityiskohta joka tapauksessa. En raaskinut kysyä museovahdilta niiden merkitystä, ajattelin että mitä jos ne olivatkin jonkun uhrilahja, ja sitten ne siivotaan pois, eikä Norsujumala olekaan uhraajalle suosiollinen. Ja se olisi sitten minun syytäni se. :(

      Poista
  7. Kerta kaikkiaan mielenkiintoista. Kiehtovat kuvat ja teksti, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Suosittelen kyllä tuota museota, jos aasialainen taide vain kiinnostaa.

      Poista
  8. sen norsunluisen nukkekodin kehtaisi kantaa päivänvalossakin muuttokuormaa...

    Pariisissa menisi aikaa tai saisi aikansa kulumaan ihan sivistävästikin, tarjontaa on sille, joka ymmärtää löytää, näemmä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli kyllä eri fiini nukkekoti se! Vähän kuin Tampereen Metson Muumitalo, paitsi että norsunluusta ja kiinalainen, eikä muumejakaan ollut.

      Poista
  9. Ihana. ihana museo, ja joen toisella puolella upea, upea Musée du quai Branly, jossa vietin viisi tuntia, kunnes meinasin nàlàstà pyòrtyà!
    Sannamaija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Quai Branlykin on hieno! Tukholman ja Amsterdamin etnografisiin museoihin verrattuna sieltä vaan puuttuu hieman interaktiivisuutta ja taustoitusta. Mutta tavaraa siellä kyllä piisaa! :)

      Poista
  10. Mielenkiintoisia nämä sun taustoitukset, jatka vaan samaan malliin! Näillä saa korvattua niitä kaikkia kertoja, kun ei itse ole museoon ehtinyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nämä antavat vieläpä minulle itselleni hyvän tekosyyn kierrellä enemmän museoita. Win-win. ;)

      Poista
  11. Hienot kuvat, mutta indeed: herran mukaan "tarttui" näitä "matkamuistoja". Eurooppalaisia museoita kiertäessään sitä miettii, milloin se siirtomaa-aika oikein päättyikään ja miksi nämä artefaktit eivät ole vieläkään löytäneet tietään kotimaidensa museoihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti. Tavoittelin tietysti sarkasmia noilla sanavalinnoilla, ehkä se ei sitten ihan välittynyt? Egyptiähän tyhjennettiin 1700- ja 1800-luvuilla aika tehokkaasti kaikesta arvokkaasta - iso osa tavarasta hajosi matkalla tai päätyi koristamaan porvariston olohuoneita. Ryöstöaarteisiin on Pariisissa erikoistunut Louvre, joka on kinannut mm. Amenhotep III:n haudasta egyptiläisten kanssa. Ja toinen hyvä esimerkki tönöttää keskellä Concordea, nimittäin Luxorin obeliski (joka tosin aikoinaan periaatteessa saatiin lahjana silloiselta egyptiläiseltä hallitsijalta, mutta käytännössä lahjan legitimiteetti voidaan kyseenalaistaa).

      Näen Guimet'n hieman eri valossa kuin Louvren keräilijät, joiden tarkoituksena oli "kasvattaa Ranskan mainetta". Guimet halusi kokoelmansa avulla päinvastoin ymmärtää muita kulttuureja. Toisin kuin Louvressa, esineistössä ei myöskään ole mitään niin arvokasta, että se edustaisi varsinaista kansallisaarteistoa. Tietysti voitaisiin käydä keskustelua nykyisen Japanin, Korean, Intian, Vietnamin jne. kanssa siitä, onko esineet aikoinaan hankittu käypään hintaan. Sen sijaan niiden palauttamista en näe tässä tapauksessa ratkaisuksi. Mielestäni on tärkeää, että länsimaissa pääsee tutustumaan monipuolisesti muiden kulttuureiden rikkauksiin.

      Poista
    2. Niin, lisätään nyt vielä, että en tiedä mitä Guimet'n Egyptin-löydöille kävi, ne eivät olleet esillä tässä museossa.

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.