keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Kuumailmapalloja ja kreppejä

Joskus iskee Tukholma-nostalgia. Tukholma on avara ja ihana. Ihmiset ovat kauniita ja meri ja luonto on aina lähellä. Vaikka meri on lähellä, niin viima ei koskaan ole sellainen tappavan jäätävä kuin joissain nimeltämainitsemattomissa suomalaisissa rannikkokaupungeissa. Kesäisin paistaa aina aurinko, mutta helle ei nouse koskaan tukahduttavaksi. Talvisin on yleensä lunta, sillälailla joulukorttimaisen romanttisesti. Kaupasta saa Fazerin sinistä ja salmiakkia.

Ja taivaalla leijailee yöttömässä yössä kuumailmapalloja. Tukholmassa on kesällä aina taivaalla kuumailmapalloja. Siis kuumailmapallo = Tukholma.




Päivänä muutamana Templen kulmilla 3. kaupunginosassa kävellessäni näin kuumailmapallon. Melkein kuin Tukholmassa siis. Tämä tosin oli paljon pienempi, se näet roikkui kavereidensa kanssa pienen putiikin näyteikkunassa.


cirtem01

cirtem02

Kyseinen putiikki on Côté Temple, Côté Cirque. Se näyttää antiikkikaupalta, mutta itse asiassa myynnissä olevat tuotteet ovat vanhojen mallien perusteella tehtyä uudistuotantoa. Myynnissä on erityisesti Authentic Models -merkin tuotteita. Juu, eivät ole Aitoa Antiikkia, mutta erittäin söpöjä ja luonnollisesti myös tuikitarpeellisia tavaroita kuitenkin.

cirtem03

cirtem04


Chandeleur oli ja meni, mutta krepeistä vielä sen verran, että kaverini maistatti minulla harvinaisen hyviä kreppejä. Niin hyviä, että ruinasin niihin reseptin. Itse en ole vielä reseptiä kokeillut, kun kreppejä kolmesti viikossa kuulostaa hiukan turhan tuhdilta (pitäähän suklaatakin mahduttaa johonkin väliin). Uskaltaudun silti jakamaan reseptin teidän kanssanne, sillä sen on alkujaan laatinut Laurent Jeannin, pariisilaisen luksushotelli Bristolin pääkondiittori. 

Laurent Jeanninin kreppejä neljälle
250 g siivilöityä vehnäjauhoa
70 g vaaleaa sokeria¨
6 kananmunaa
5 dl maitoa
80 g sulatettua voita
30 ml rommia
yhden appelsiinin kuoret raastettuna

1. Vatkaa sekaisin kananmunat, sokeri ja jauhot. Lisää vähitellen maito, voisula, rommi ja viimeiseksi appelsiininkuoriraaste. Jätä taikina turpoamaan yön yli, jotta appelsiininkuoret "imeytyisivät" paremmin taikinaan.

2. Voitele kuumalla liedellä oleva paistinpannu ja kaada sille pieni kauhallinen taikinaa. Paista muutama sekunti molemmilta puolilta...

...Tai no, kyllähän kaikki tietävät miten lettuja paistetaan? Krepit paistetaan yleensä hieman ohuemmiksi kuin suomalaiset serkkunsa, mutta muuten sama homma.

Ja voilà! Siinä on teillä kolmen Michelin-tähden tasoisia kreppejä. Bon appetit !



Côté Temple, Côté Cirque
7, rue des Filles du Calvaire
Metro: Filles du Calvaire/Saint-Sébastien Froissart

Hôtel Bristol
112, rue du Faubourg Saint Honoré
Metro: Miromesnil/Saint-Philippe-du-Roule/Franklin D. Roosevelt
(Paitsi että Bristolin asiakkaat eivät taida käyttää metroa...?)

20 kommenttia:

  1. Oi, mä laitan tämän reseptin heti kokeiluun! Ovat varmaan makoisat, voisivat hyvin maistua jäätelöpallon kera.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä maistelin vain sokerin kanssa, ja maistuivat niinkin, mutta voisin kyllä kuvitella esim. vaniljajäätelön sopivaksi kumppaniksi! ;) Kerrothan tuomiosi sitten? :)

      Poista
  2. Olen vasta ihan viime aikoina oppinut tykkäämään Tukholmasta. Se on niin erilainen Helsinkiin verrattuna, hyvässä mielessä siis. Siellä tulee käytyä kyllä ihan liian harvoin, vaikka se niin lähellä onkin. Laivamatkalle on tehnyt mieli jo pitkään, mutta ei taida onnistua ainakaan tällä Suomen-visiitillä. :-(

    Kiitos reseptistä; kuulostaa ihan mahtavalta. Tiedän, mitä meillä seuraavaan makeannälkään tarjotaan. Harmi vaan, kun tuo turvotteluaika on noin pitkä, että pitää tietää niin paljon etukäteen, milloin makeannälkä iskee. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tukholma on kyllä upea kaupunki. Vaikka olihan tuossa alun vuodatuksessa tietysti vähän nostalgiakultausta! ;) Ainoa vika on osa tukholmalaisista, jotka vähän snobbailevat, mutta niinpä se taitaa olla kaikissa pääkaupungeissa.

      Tuo turvotteluaika on kyllä vähän epäinhimillinen! :D En itse asiassa ole ihan varma, että kuinka pitkä tuntimääräisesti tuo "yli yön" pitäisi olla. Eli jos vaikka tekee taikinan aamulla ennen töitä (ken ehtii) ja valmistaa letut sitten illalla töiden jälkeen (ken jaksaa). Ainakin täkäläisten työpäivien pituudella siitä tulisi jo aika pitkä turvotusaika tuntimääräisesti. :)

      Poista
    2. Minä olen aina blondin logiikallani ajatellut, että yön yli tarkoittaisi kahdeksaa tuntia eli sitä aikaa, jonka ihmiset keskimäärin nukkuvat. :-D

      Poista
    3. Hmm, kuulostaa loogiselta tästäkin blondista. :D

      Poista
  3. Voih, nuo pikkuiset kuumailmapallot ovat aivan huippuihania. Minnehän sellainen meillä vielä mahtuisi?

    Krepit menevät viikonloppuna kokeiluun, kiitos reseptistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin? ♥ Meilläkin vaan alkaa kattotila seuraavaksi loppua, jos ymppäilen sinne kaikenmaailman lintuhäkkejä ja kuumailmapalloja. :( Puhumattakaan kissoista, jotka kuvittelevat kaikenlaista roikkuvaa henkilökohtaiseksi tempputelineeksi. :P

      Poista
  4. Pitää kokeilla ohjetta! :) tinde4.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Ainakin sen perusteella, mitä kaveri sai siitä aikaan. :) Kerro sitten, miten kävi!

      Poista
  5. Minulla ei ole Tukholman kanssa minkäänlaista suhdetta. Siksi en tiedä, että mistä syystä siellä on aina kuumailmapalloja?

    Lettuihin minulla sen sijaan on suhde ja tämänkin aion ottaa haltuuni. Sitten kun kuihdutuslaarini loppuu. Tosin minusta tuntuu, että se ei lopu ikinä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syystä tai toisesta Tukholma on yksi harvoista kaupungeista, jonka yllä kuumailmapalloilu on sallittua, joten se on myös tosi suosittua. Itse en ole koskaan kokeillut, enkä ole varma haluankokaan, kun vähän kammoan korkeita paikkoja. Mutta tosi kauniilta ne näyttävät alhaalta katsottuina. http://sverigesradio.se/diverse/appdata/isidor/images/news_images/103/1041116_520_292.jpg

      Pidä kuihdutuslaaritaukoa kreppikestien merkeissä, niin jaksat taas paremmin? ;D

      Poista
  6. Kauniita sanoja Tukholmasta! Ihana kaupunki, vaikka kyllä välillä muakin tietynlaiset ihmiset täällä Östermalmilla jaksaa ihmetyttää...
    Kreppiresepti vaikuttaa ihanalta, heti kokeiluun! Kiitos siitä ja ihanaa viikonloppua Riina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Tukholmassa on elämänlaatu aivan omaa luokkaansa! :) Suurkaupungin tarjonta ja palvelut, mutta etäisyydet ja ihmismäärät kuitenkin hyvin inhimillisiä ja luontokin lähellä.

      Työpaikkani oli Östermalmin kulmilla, ja täytyy sanoa, että siellä tuli ihan jo ympäristön paineen vuoksi kiinnitettyä ulkonäköönsä huomattavasti enemmän huomiota kuin täällä, vaikkei töissä varsinaista pukukoodia ollutkaan. :) En mä täälläkään ihan tuulipuvussa sentään liiku, mutta kuitenkin. :D

      Raportoi sitten kreppikokemuksista! Ja oikein kivaa viikonloppua sinnekin. ;)

      Poista
  7. Kiitos blogistasi, olen kahlannut sen parissa viikossa läpikotaisin ja kuvia ihastellut uudestaan ja uudestaan!

    Kävin Pariisissa ensimmäistä kertaa viime elokuussa, ensivaikutelma ei kyllä ihastuttanut; väkimäärä ahdisti ja metrot pelottivat.. Mutta heti kotiinpalattuani iski jonkinlainen kaipuu takaisin ja nyt onkin matka varattu kesäkuulle :)

    Onko sinulla tietoa/kokemusta keliakiasta Pariisssa? Viime kesänä minulla oli mukana ranskankielinen teksti (en siis puhu itse ranskaa) taudista, ja useassa paikassa sainkin sitten mauttomia papuja ja pihvin "ainoana gluteenittomana ruokana". Onko Pariisissa jotain "keliakiaravintoiksi" itseään tituleeraavia ravintoloita tms. vai onko tauti sen verran tuntematon siellä, etteivät ravintoloitsijat juurikaan kiinnitä ko. asiakaskuntaan huomiota? :)

    Kiitos vielä blogistasi, mukavaa, että jaksat kirjoittaa elämästäsi siellä! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa gimme! Ja onpa kiva kuulla, että olet lueskellut vanhempiakin postauksia ja vieläpä tykännyt lukemastasi. :D

      Itselläni ei ole mitään kokemusta keliakiasta, minulle ei ole edes tullut vieraaksi ketään keliaakikkoa. Googlaamalla löysin tämmöisen listan: http://www.sortirsansgluten.com/?page=ville.php&vil=5

      En tiedä osaatko ranskaa, mutta esim. Googlen kääntäjän avulla saat helposti selville, mikä on gluteenittomuuden taso kussakin ravintolassa. (Siis onko täysin gluteeniton vai saako gluteenitonta ruokaa vain pyytämällä jne.) Listalla on näköjään myös Breizh Café -kreppiravintola, josta postasin hiljattain.

      Fourchette-sivustollakin on näköjään listaus laaturavintoloista, joista saa myös gluteenitonta ruokaa. En siis valitettavasti tiedä, onko gluteeniton ruoka näissä yhtä laadukasta kuin muu ruoka:
      http://www.lafourchette.com/restaurant-Sans-gluten-Ile-de-France/m_1O1O1OOOO221.html

      Elämää Ranskan maalla -blogissakin on muuten postaus keliakiasta Ranskassa, kannattaa kurkata:
      http://www.ranskanmaalla.com/keliakia-ranskassa

      Poista
    2. Kiitos paljon vaivannäöstä! Pitääkin syventyä tutkiskelemaan linkittämiäsi sivustoja! :)

      Poista
    3. Ei mitään! Ja luinpa viestisi huolimattomasti, kirjoitithan ihan selvästi, ettet osaa ranskaa. :P Googlen kääntäjä varmaan auttaa, ainakin ranskasta englantiin tulos on tuollaisissa perusteksteissä ihan ymmärrettävää. :)

      Poista
  8. Helsingissäkin on viime vuosina kesäisin saanut ihastella kuumailmapalloja. Heti kun sää vain sallii, (ei kai saa olla kovin tuulista ja mielellään selkeää) täyttyy taivas monista palloista. Mäkin olen himan korkeanpaikankammoa tässä aikuisiällä - jostain kumman syystä - saanut kehitettyä, joten ihastelen palloja vain alhaaltapäin. Kauniita ovat niinkin!
    Mukavaa viikonloppua!!
    /Mariia

    Ps. Mäkin laitoin kreppireseptin talteen, vaikka ne mikään jauhopeukalo olekkaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennytkään, että kuumailmapalloja on Helsingin yllä. Eikä vain leijoja. (Anteeksi todella huono puujalka, en vain voinut estää itseäni...) Kuumailmapallot ovat kyllä tosi kaunis näky maasta katsottuna! Joskus vuosia, vuosia sitten tosin näin Porin jazzeilla pallon, joka hetkeä myöhemmin syttyi palamaan ja putosi maahan. Ehkä se osittain on syynä siihen, etten koriin asti taida ikinä itse uskaltautua.

      Mäkään en ole yhtään jauhopeukalo, mutta letut ovat kyllä helppoja, tuossakin on vaikeinta ehkä odotella tuota turvotusaikaa. :D Voipi silti olla, että pistän miekkosen hellan ääreen. Yleensä hän on melko helposti manipuloitavissa pienillä kokkitaitokehaisuilla. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.