tiistai 14. toukokuuta 2013

Le pays des bisounours


"Olipa tosi mukava tyyppi!", ihastelin vastaanoton hemmoa kirjauduttuamme sisään hotelliimme La Rochellella. Miekkosta nauratti. Oli kuulemma ihan normaalia, että asiakaspalvelija on kohtelias ja ystävällinen. Minun pitäisi poistua Pariisista vähän useammin.

Mutta ei se pelkkää Pariisi-lisääkään ole. Tylyjä natiiveja vilisee myös vaikkapa Bordeaux'ssa ja pitkin Normandiaa. Esimerkiksi Saint Malossa olemme saaneet asiakaspalvelijoilta ihan syyttämme suoranaista kettuilua osaksemme. Vai olikohan kyse vain sikäläisten erikoisesta sarkasmista? Vai Pariisi-vihasta?


laroc02
Sää ei varsinaisesti suosinut, mutta ei kyllä sorsinutkaan. Ei hirveästi aurinkoa, muttei sadettakaan.

laroc01

La Rochellella kaikki on toisin. Erilaisen tunnelman huomaa jo lähtiessään rautatieasemalta kohti keskustaa. Kun Pariisissa kohtelias autoilija punaisia päin ajaessaan varoittaa tietä samanaikaisesti ylittäviä jalankulkijoita äänimerkkiä hakkaamalla, La Rochellella autot väistävät jalankulkijoita kuin Tukholmassa konsanaan. Toisenlaiseen menoon tottuneelle tämä on melkein vaivaannuttavaa. Autot pysähtyvät, kun vilkaisenkin suojatietä. Jalankulkijat myös luottavat rohkeasti siihen, että autot pysähtyvät. 

Larochellelaisjalankulkijoiden elinikä jäisi Pariisissa hyvin lyhyeksi.

laroc03

laroc04

Jokaikinen ihminen, jonka kanssa päädymme puheisiin, on ystävällinen, ellei suorastaan hilpeän herttainen. Muistimme tämän viime reissulta, mutta silti se yllätti. Kalasäilyke-erikoisliikkeestä katkarapu-Calvados-pateeta kissavahdille ostaessamme sydämellisen nauravainen myyjä aiheutti meissä melkein ahdistusta. Liikkeestä poistuessamme minua alkoi hysteerisesti naurattaa kasvoillemme liimautunut jäykän vaivaantunut hymy. "Se täti poltteli taatusti jotain jännää...", miekkonen vakuutti. "Tai ehkä täällä lisätään jotain vesijohtoveteen?"

laroc06

Kun ranskalainen syyttää toista naiiviksi, hän usein sanoo: "On n'est pas au pays des bisounours!", emme ole halinallejen maassa. Meillä sanonta on vääntynyt muotoon "On n'est pas à La Rochelle", emme ole La Rochellella.

laroc07

laroc08

laroc09

Pariisilaisten tylyyttä selitellään usein turisteilla. Vaikkei varsinainen sesonki olekaan vielä käynnissä, La Rochellellakin turisteja riittää. Niitä kamera kaulalla ja kartta kainalossa toikkaroivia, vähän eksyneen näköisiä. Mutta paikalliset eivät suhtaudu heihin ärsyyntyneesti.

"Ehkä nämä vaan näyttävät onnellisilta ja sydämellisiltä? Todellisuudessa kaikki puukottavat toisiaan selkään minkä ehtivät?", yritin ehdottaa. Miekkonen totesi, että ei se mitään, Pariisissa sitä puukkoa tulee sekä päin naamaa että selkään.

laroc10
Konjakista tunnettu Cognacin alue on La Rochellen tuntumassa.

laroc11
Tihihihi...

laroc12
 
Stressi sen täytyy olla? Pariisilainen on kireänä kuin viulunkieli, hermostuu vähimmästäkin ärsykkeestä. Ainoastaan syyskuun ensimmäisellä viikolla, juuri elokuun kesälomien jälkeen, metroissa näkee hymyileviä, vähän letkeämpiä pariisilaisia, jotka ovat imeneet vaikutteita lomapaikoistaan. Vähitellen kuitenkin stressirytmi ja happamet kanssaihmiset tekevät tehtävänsä. Pariisilaisen hymy haalistuu ja otsan ryppy jälleen syvenee.

laroc13

laroc14

laroc15
Satamakaupungissa kuuluisi tietysti syödä meren herkkuja. Äyriäisherkut jäivät tällä reissulla väliin, sillä minä en juuri noista merten hyönteisistä välitä, ja miekkosparka toipui pariisilaistapaksista saamastaan ruokamyrkytyksestä. Kalaa sitten söin senkin edestä, mutten tiedä miten paikallisia herkkuja nämä kuvan salaatin lohi ja surimi sitten lopulta olivat.

laroc16
"Koskekaa!", kehottaa kyltti.

laroc17

laroc18

laroc19

Mutta on kai La Rochellellakin stressiä? Sunnuntaina päädymme palaamaan Île de Rén saarelta mantereelle illan viimeisellä bussilla. Bussi on niin täynnä, että joudumme istumaan portaille ulko-oven eteen. "Siinäpä teille romanttiset näköalapaikat!", kuski nauraa.


Hetken kuluttua rautatieasemalta soitellaan. Kuski pistää puhelun kaiuttimeen, niin että koko bussilastillinen kuulee keskustelun. Asemalta kysellään, paljonko bussi on myöhässä, ovat huolissaan jatkoyhteyksistä. Kahdeksaisen minuuttia, kuljettaja laskeskelee aikataulusta. "Ei huolta kuulkaa, otan kiinni motarilla!". Ja niin me pitelemme kiinni portaista ja toisistamme, kun kuski kaahailee ja naurattaa samalla kyytiläisiä. Ilman stressin häivää.

laroc20

laroc21
Myös sardiinipurkki voi olla designia ja keräilytuote.

laroc22
île de Rén eräällä rannalla halusin kuvata kaiken, mitä meri oli rannalle huuhtonut. Seuraavana päivänä reisilihakset ilmoittivat vienosti olemassa olostaan. Hiekassa juoksu ja kyykkyhyppelyt simpukankuorien kuvaamiseksi ovat yllättävän tehokkaita urheilumuotoja.

laroc23

laroc24

laroc25

laroc26

laroc27

laroc28

laroc29
Meren ihmeitä La Rochellen akvaariossa. Sielläkin kuvasin kaiken.

laroc30

laroc34

laroc35

Voisiko salaisuus olla valtameri? Aaltojen rentouttava kohina ja lokkien huuto? Ulapalta heijastuva auringon häivähdys, joka pilvistä ja kesältä tuoksuvasta aurinkovoiteesta huolimatta päivettää nenänpääni? Aavan horisontin tarjoama lupaus vapaudesta?

laroc31

Ei ihme, että niin monet pariisilaiset tuntuvat kärsivän kroonisesta kaipuusta merelle. Siellä on tilaa hengittää. Omat hiukseni merituuli on kaihertanut suolaisen karheiksi, mutten malttaisi pestä niitä. Niissä tuoksuu yhä Atlantti.

laroc32

laroc33
Kuvan rakennelma on tv:stä tuttu myös Suomessa. Siitä ja vähän muustakin lisää toiste.

37 kommenttia:

  1. Mahtava sanonta. Ja päivän söpöin sana on halinalle, molemmilla kielillä. :)

    La Rochelle on lisätty matkakohdelistalle, vierailen mielelläni paikoissa, joissa on ystävällisiä ihmisiä, kauniita maisemia ja järvien ympärillä kasvaneelle meri on aina kiehtova elementti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, eikö? :D Mitenköhän ovatkin noin sanonnassa yhä mukana, halinallethan olivat suosittuja silloin joskus mun lapsuudessani - eli noin ikuisuus sitten. ;)

      La Rochelle on ihana! TGV:llä kolmisen tuntia Pariisista. Suosittelen. Kuvissa maisemat olivat vielä vähän vaisuja, kun aurinko ei paistanut. Pari vuotta sitten samaan aikaan lämpöä oli päälle 30'C. Mutta laitan vielä tarkempia "matkailumainostietoja" jossain tulevassa postauksessa. ;)

      Poista
    2. Noh noh, me ollaan ilmeisesti aika saman ikäisiä ja ei siitä nyt niiiin kauan ole, eihän? ;)

      Jään innolla odottamaan tulevia vinkkejä! :)

      Poista
    3. Eiiii... Nuoria ja vetreitähän tässä vielä ollaan! ;D

      Poista
  2. Halinalle-sanonta on tosiaan aivan ihana ja kuvat, aah, niin kauniit <3

    Mutta örk - taas tuli lomaillessa todistettua ranskalaista tylytystä, josta kävin jo vikisemässä Stockholm by Me:ssä... En siis ehkä uskalla tulla sinne sittenkään koskaan käymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti käydä kurkkaamassa, että mitä siellä oli tapahtunut. Ja eiiiii, tuo vastaamattomuushan ennemminkin tyypillistä enemmän suomalaisille kuin ranskalaisille! ;) Joko kyseessä oli joku yksittäinen ääliöperhe tai sitten heillä oli tosiaan jokus suuriperhekriisi meneillään.

      Tai hei, ehkä kyse ei ollutkaan ranskalaisista? Saattoivat hyvinkin olla belgejä tai sveitsiläisiä! ;)

      Poista
  3. Ihana teksti ja söpöt kuvat! Ystävällisiä ranskalaisia -onko sellaisia? ;) Nizzassa vanha myyjäpappa mumisi mummollensa postikortteja ostaessamme, että "nyt se kaivaa noita pikkuhiluja, en minä niitä halua" kun kaverin kanssa kaivettiin kuvetta. Kuvitteli kai, ettei blondit ulkkarit ymmärrä ranskaa. Pariisi onkin sitten ihan toinen juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, jostainhan se huumori on turistien kanssa revittävä! ;D La Rochellessa on tietysti paljon vähemmän turisteja kuin Nizzassa tai Pariisissa, mutta tuommoisessa Jyväskylän kokoisessa paikassa ne erottuvat katukuvasta tosi selvästi. Ja silti tosiaan aspat vaikuttavat leppoisilta. Ainakin päällisin puolin. Ainakin alkusesongista. ;) Kuumimpaan sesonkiaikaan en tuolla ole koskaan käynytkään.

      Poista
    2. Helsingissà R-kioskin tàti mumisi syyttàvàsti, kun setelit jotka hànelle annoin, ei olleet suuruusjàrjestyksessà ja oikein pàin... Oli vaikea pidàttàà hihitystà! sannamaija

      Poista
    3. Haha, voi ei...! Kaikesta se kioskitätikin saa kärsiä! ;D

      Poista
  4. Bulgariassakin oli tosi tylyjä myyjiä kenkäkaupassa. Olin ajatellut, että ostelen urakalla kenkiä, mutta en ostanut mitään. Myyjän hapan naama ja tuskastuneet huokailut pyytäessäni kenkiä sovitukseen. Lopulta pudisti vaan päätään eikä suostunut etsimään kokoja. Sai sitten pitää kenkänsä.

    Niin metsä vastaa, kun sille huutaa? Kai tylyys ympäristössä tarttuu? Olimme Pariisissa vain niin vähän aikaa, että en huomannut sen olevan kaupungin tapa. Mukavaa, kun saitte hymyilevän lomaympäristön. Sekin saattoi tarttua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa pimeä myyjä! D: Ihan tuollaiseen en ole törmännytkään.

      Pariisissa on toki paljon tuuristakin kiinni. Itse olen aina ensimmäisenä puolustamassa pariisilaisia tylyksi moittivia vastaan. Mutta näin sitä ymmärtää, että jos sitä on tottunut tosiaan siihen, että kaikki aspat ovat suorastaan kivoja, niin se pariisilainen tyyli voi tuntua vähän oudolta... ;)

      Poista
  5. Kuulostaa ihanalta paikalta ja kylla se meri on ihan varmasti suuri syy siihen ystavallisyyteen, siksi mina haluan meren rannalle takaisin, taalla sisamaassa ihmiset ovat ihan sisaanpainkaantyneita, puuttuu sellainen letkea meininki mika alkaa heti kun meri tuuli alkaa puhallella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, sisämaassa ihmisistä tulee helposti sisäänpäinkääntyviä, rannikolla tuuli puhaltaa pahimmat tukkeumat pois. Poikkeuksena sääntöön tietysti pari suomalaista rannikkokaupunkia, nimiä mainitsematta... ;D ;D

      Poista
  6. Vastaukset
    1. On! Ostaisin tuolta kesäasunnon, heti kun se kesämökki Suomesta on hankittuna! ;)

      Poista
  7. En kärsinyt Pariisin-viikonloppuvisiitillä tylyydestä, mutta olin melko varma, että jään auton alle! En jäänyt, mutta kaipa olen täällä Sveitsissä päässyt hiukan maalaistumaan, sillä monikaistaisia katuja ylittäessä oli koko ajan sellainen olo, että on unohtanut katsoa johonkin suuntaan ;)

    En tosin syytä pariisilaisia, kyllähän siinä tungoksessa ja turistien tuiskeessa kiristyy pinna itse kultakin.

    La Rochelle kuulostaa ja näyttää kyllä söpöltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, täällä pitää kyllä olla jalankulkijalla silmät selässä, kun autoilijoiden joukosta löytyy kaikenlaista hiihtäjää. Kun tulimme taksilla Montparnassen asemalta kotiin, taksikuski teki kahdesti äkkijarrutuksen. Ensimmäisellä kerralla edessä ajavan auton perä lähenikin taksimme puskuria yllättävän nopeasti "Anteeksi monsieur et madame, en nähnyt että se oli pysähtynyt!" ja toisella kerralla valot vaihtuivat yllättävän nopeasti "Anteeksi monsieur et madame, en nähnyt että valot olivat punaiset!". Teki mieli käskeä kuskia painumaan kotiin optikon kautta. :P

      Poista
    2. Loistava taksikuski! Ison kaupungin liikenteessä jo kyydissä oleminenkin on stressaavaa, jos joutuu pelkäämään kuljettajan puolesta.

      Poista
  8. Ihana postaus ja ihania kuvia. Vaikuttaa kivalta paikalta! Kaikilla Pariisin matkoilla pariisilaisten tylyys on tullut tutuksi, mutta toisaalta, enpä enää mitään heiltä odotakaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, niinpä. ;) Se pitää ottaa vähän zeniläisen tyynesti. Eivät ne tylytkään sillä mitään tarkoita, niillä vaan on huono päivä. Tai pidempi huono ajanjakso meneillään. ;) Paitsi että jos itselläkin on huono päivä, sitä joskus reagoi vähän turhankin herkästi ääliöihin. Ja kierre on valmis. :/

      Poista
  9. Aivan ihana postaus ja ah taas niin ihania kuvia! Miten noi sardiinipurkitkin voi olla noin hienoja, onkohan kaikki Ranskassa hienoa....? Toi eka kuva akvaariosta on upea!

    Ehkä ranskan kielen osaamattomuudesta onkin hyötyä, kun ei edes ymmärrä ihmisten olevan tylyjä ;-). Eräs ystäväni palasi juuri 5 päivän matkalta Pariisista ja ihan nyt hehkutti kaupungista, jossa on aikaisemmin kyllä kahdesti jo käynyt ja viimeksi haukkui kaupungia ihan kamalaksi. Mutta kummasti sinne vain kolmatta kertaa lähti ja nyt on jo suunnittelemassa uutta matkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ranskikset jos jotkut osaavat tuotteiden söpöistämisen. Ja kun söpöön tuotteeseen liitetään vielä tarina, niin johan menee kaupaksi. :)

      Joo, voi itse asiassa olla helpottavaakin, ettei ymmärrä mitä kaikkea ympärillä sanotaan. Ellei sitten käy klassisesti niin, että on varma että KAIKKI ympärillä puhuvat JUURI SINUSTA ja nauravat JUURI SINULLE. ;D

      Pariisissa on joku juttu, joka tekee siitä monille varsinaisen viha-rakkauskohteen. :) Tämä on ihana kaupunki, jos ei ota kaikkea liian tosissaan ja tosikkomaisesti.

      Poista
  10. Aivan ihania kuvia jälleen kerran! Meidän yksi lempipaikoista kesälomilla on ollut juuri Atlantin rannikko ja siellä La Tranche sur Mer. La Rochellessakin ollaan käyty samoilla matkoilla. Lapset kaipaavat vieläkin noihin maisemiin, hieno matka teillä on ollut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin fanitan Atlantin rannikkoa! :) La Tranche sur Mer on käymättä, näytti kuvissa hienolta - kävin heti googlaamassa. ;)

      Poista
  11. Hienoja fotoja ja kivalta näyttävä paikka.
    Mulla oli enemmän "vaikeuksia" autojen kanssa viime vuoden aikana Sveitsissä kun en millään meinannut oppia siihen, että kaikki antavat tietä jalankulkijalle ja pyöräilijälle, kotona kun varsinkin pyöräilijät on tarkoitettu autolla tallattaviksi.
    Haa, meidätkin kutsuttiin kuun vaihteessa viikonlopun viettoon Atlantin rannalle, pottusaari Île de Noirmoutierille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo uuteen liikennekulttuuriin totuttelu on yllättävän vaikeaa jopa jalankulkijana. :D Tampereella käydessäni jäin toistuvasti melkein auton alle, kun Tukholmassa asuessani siellä vierailin. En meinannut tottua siihen, että autot tosiaan jarruttamisen sijaan kaasuttavat jalankulkijoita nähdessään. :D Itse asiassa olen Tampereella kerran auton alle suojatiellä jäänytkin, ja kuski vielä livisti paikalta jäämättä katsomaan kuinka kävi. Ei onneksi käynyt mustelmaa kummempaa. Että terkkuja vaan sille jollekin 2000-luvun puolivälissä vihreää Twingoa Tampereella ajaneelle sankarille...!

      Poista
    2. Niin, ja jään tietysti intoa piukassa odottelemaan raporttiasi pottusaarelta! :)

      Poista
  12. Komppaan kaikkia edellisiä - tällästä ihanuutta lukiessa ja katsellessa päivä alkoi oikealla halinallen halauksella - eli mitä parhaimmin!

    VastaaPoista
  13. On kyllä niin ihania kuvia. <3

    Olin aiemmin kuvitellut, että pariisilaisten ja ranskalaisten tylyys kohdistui (joskus hyvin kauan sitten) vain meidän junttiperheeseen, mutta onneksi muillakin on näköjään samanlaisia kokemuksia. :-D Helpotuksen huokaus. ;-)

    Nyt on pakko uteliaisuuksissani kysyä, että mitä nuo tuossa kuvassa, jossa kehotetaan koskemaan, oikein ovat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo syynä ei ollut teidän junttiperhe, ja itse asiassa juntti oli se pariisilainen, joka tylytti taatusti kaikkia muitakin tylytysetäisyydelle joutuneita. :)

      Nuo lääpiköitäväksi kehotetut möhkäleet ovat käsintehtyä saippuaa, näkyvät seuraavassa kuvassa lähempää. Oli tarkoitus käydä sellaista oikein ostamassa, mutta puoti oli sitten tietysti kiinni juuri sinä viimeisenä päivänä (maanantaina).

      Poista
  14. No tuonnehan pitää päästä, ystävälliset ranskalaiset ja meri - voiko enempää toivoa? ;) Tosin täytyy sanoa, että ei minulla Pariisistakaan hirveitä angsteja ole jäänyt, pari huonoa asiakaspalvelukokemusta vain ja nekin niillä pahimmilla turistialueilla. Huonolla ranskankielellä pärjäsin, kaipa se sellainen huvittunut sääli sitten saa pariisilaisenkin hymyilemään... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta! :D Eräs pariisilainen ehti muuten jo vähän toppuutella mun larochellelaishehkutuksia. Hän törmäsi siellä kuulemma yhteen maailmanluokan ääliömäisyyttä osoittaneeseen autoilijaan. Mä olin tietysti varma, että ko. autoilija oli pariisilaisturisti. ;)

      Mutta hyvä ettei Pariisi ole sua angstittanut. Eipä niitä tylyttäjiä kuulukaan kovin kirjaimellisesti/henkilökohtaisesti ottaa. Periaatteessa. ;)

      Poista
  15. Ihastuttavia kuvia taas kerran! Halinalle-sanonnan taidan myös omia :)
    Meri on kiehtova elementti ja sen rannalla olisi kiva asua, tai edes joen ;)

    Tyylikäs banneri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! :) Bannerissa vilkkuu pakollisen Eiffelin lisäksi yksi lempirakennuksistani Pariisissa, nimittäin Grand Palais. Kuva on otettu Printempsin tavaratalon kattoterassilta.

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.