sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Viinibaari Latinalaiskorttelissa: Le Porte Pot

Latinalaiskorttelissa ja erityisesti Saint Michelin ympäristössä on hurjasti ruokapaikkoja, mutta alueelta on suhteellisen vaikeaa löytää ruokapaikkaa, joka ei olisi turistirysä ja/tai hinta-laatusuhteeltaan pettymys. Mutta nyt löytyi.

Eh, en tosiaan onnistunut saamaan paikan julkisivusta tämän parempaa kuvaa. Saavuimme ruokailemaan vasta kymmenen tienoilla, ja viinibaarin edusta oli siinä vaiheessa jo täynnä sauhuttelijoita.
Le Porte Pot sijaitsee siis 5. kaupunginosassa, vastapäätä Clunyn keskiaikamuseota, Saint Michelin ja Notre Damen tuntumassa.

Minähän en viineistä juuri mitään tiedä, mutta ainakin hyllyllä oli monenlaisia pulloja.


Numerot pullojen kyljissä ovat pullojen hintoja. Ei, se ei ole itsestään selvää. Esim. minulle. 

Paikan sisustus edusti rennon kodikasta ranskalaista rähjäromantiikkaa.
Viinibaari sijaitsee tyypillisessä Latinalaiskorttelin rakennuksessa. Katutason salissa on hirsirakenteita näkyvillä ja kellariholvissa kiviseinät. Kevätilta oli lämmin, joten koko viinibaarin etuseinä oli avattu niin, ettei terassia enää erottanut salista.



Oikein kynttiläkin!


Ruokalista

Viinibingon voittaja

Tyhjennettiin me vesikarahvejakin.

Alkuruoka: paahdettua Saint Marcellin -juustoa hunajan kera.

Valtaosalle seurueesta jäi luu käteen. Tai lautaselle. Ehe ehe. Siis alkuruoaksi kypsennettyä luuta. Pakkohan minunkin oli sitä naapurin lautaselta maistaa. Ja aika ellottava elämyshän se oli.

Tyhjä luu.

Päädyin paikan nimikkosalaattiin, jossa oli mm. ankanfileetä, parmesaania, viiriäisenmunia, pähkinöitä ja hanhenmaksaa. "Siis mä en tajuu, miks paino ei putoo, vaikka syön vain salaattia!"
Ankanfileitä ja perunamuusia.

Koko kymmenhenkinen seurueemme oli tyytyväinen annoksiinsa. Ainoastaan pari meistä harmitteli annoksensa haaleutta, mutta itsepä odottelivat lämmin annos edessään, että muut saavat ruokansa.


Cantal-hampurilainen
Kun seura on tarpeeksi mukavaa, illan on vaikea epäonnistuakaan. Mutta ei paikan rennosta tunnelmasta haittaakaan ollut. Ambiance bon enfant, sanoisi ranskis. Pieni miinus ainoastaan hieman hitaasta palvelusta. Vai oliko se minun huima nälkäni, joka teki odottavan ajasta pitkän?

Jälkiruokalista oli simppeli ja hedelmäinen. Sen antimet jäivät testaamatta, sillä jälkiruokaa ei mahtunut enää kenenkään masuun.



Le Porte Pot
14, rue Boutebrie
Metro: Cluny La Sorbonne/Saint Michel

19 kommenttia:

  1. Kypsennetty luu kuulostaa (ja näyttää) aika, hhmmm, eksoottiselta, mutta voihan se olla hyvää. Sinun salaattisi näyttää houkuttelevalta ja monipuoliselta. Ankanfile on varmasti herkkua :) Nyt tuli nälkä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luun maku oli rasvaisen suolainen (riippuu varmaan maustamisesta...;)) ja rakenne sellainen vähän löllö. Eli ei noussut minun suosikikseni. Onneksi siis sain salaattini! Mä olin jotenkin niin naiivi ja viaton, etten edes tiennyt että luuta voi syödä. Googlella löytyi tämmöistä reseptiä ja tarinaa luuytimestä: http://lautasella.blogspot.se/2012/03/paahdettu-luuydin.html

      Poista
  2. Kivan näköinen paikka. Luu jäisi ehkä minultakin syömättä? Mutta salaattisi vaikutti hyvälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli viihtyisä! Tykkään muutenkin tämmöisistä viinibaareista enemmän kuin mistään turhan jäykästä ravintolameiningistä. :) Mistä tuli mieleen, että vessaa en tullutkaan tuolla testanneeksi. Nimenomaan Latinalaiskorttelin ravintoloissa olen joskus kokenut järkytyksiä. Niin kuin se eräskin holvikellariravintola (jonka nimeä en nyt muista), jossa vessa olikin yllättäen vain reikä lattiassa. :P Se kohotti vähän kulmakarvoja, kun en osannut sellaista yhtään odottaa.

      Poista
  3. Näyttääpä viihtyisältä paikalta, mutta aika lihavoittoiselta tuntuu. En nyt tosta ruokalistasta ymmärtänyt edes sen vertaa, että löytyykö kasvissyöjälle mitään syötävää...? Meidän nuoret neidit kun ovat kasvissyöjiä.

    Onko Pariisissa muuten näkemisen arvoisia metroasemoita? Esim. Tukholmassahan on upeita metroasemoita, jotka ovat näkemisen arvoisia, sanotaan jopa, että se olisi maailman pisin taidenäyttely. Metrolla kun varmasti kuljetaan aika paljon, olisi mukava nähdä myös muutama näkemisen arvoinen asema, jos niitä nyt siis ylipäätään on olemassa. En ainakaan googlettamalla löytänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tytöt syövät myös kalaa/äyriäisiä ja maitotuotteita, niin alkuruoista löytyisi katkaraputempuraa, paneroitua mozzarellaa & tomaatteja, sardiineja ja tuota hunajajuustoa, joka kuvassa näkyy. Pääruoista lohitartaria ja pestotagliatellea tomaatin ja parmesaanin kera. Eli pari vaihtoehtoa. Kasvissyönnistä kirjoitin muuten täällä: http://pariisistapaivaa.blogspot.fr/2012/12/lihan-ilot.html Listasin sinne vähän vaihtoehtoja, mistä niitä kasvisravintoloita kannattaa etsiä. Itse tykkään kasvisruoasta, mutta esim. miekkosen kanssa ei tule sellaisissa käytyä, kun hän ei kuulemma "selviä" ilman lihaa. :P

      Joo, Tukholmassa metroasemat ovat kaikki erilaisia ja keskusta-alueella yleensä vielä tosi upeita. Täällä se menee enemmänkin niin, että kunkin metrolinjan junat ovat erilaisia, mutta asemat muistuttavat toisiaan. Yksi asema, joka todella näyttää erilaiselta kuin muut, on Arts et Métiers linjalla 11 (linjan 3 laituri samalla asemalla onkin taas ihan tavallinen): http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/a5/Metro_Paris_-_Ligne_11_-_station_Arts_et_Metiers_02.jpg

      Poista
    2. Niin ja Louvre Rivoli -asemalla linjalla 1 on esillä kopioita Louvren museossa olevista taide-esineistä. Ja linjan 14 varrella taisi olla myös pari jotain jännää, ellen ihan väärin muista...? :)

      Poista
  4. Voi videlis, taas minusta tuntui aivan kuin olisin ollut paikan päällä, muistutti niin elävästi Pariisin matkoista, ja välittämäsi tunnelma sekoittui omiin muistoihin. Ihana postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olipas kiva kun tulit mukaan iltamiin! Ja sinulle kaloriton ravintolailta. ;)

      Poista
  5. Kehotin miestä lukemaan juttusi, "tuohan vaikuttaa hyvältä mestalta", oli vastaus. Salaatti mullekin mieluummin kuin luuydin vaikka voin sitä osso bucosta vähän maistaakin.
    Onko Les papilles tuttu? Me olemme käyneet siellä joskus lounaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Le Porte Potia uskallan kyllä suositella tämän yhden kokemuksen perusteella. :) Les Papillesissa en olekaan käynyt, mutta vaikutti hyvältä paikalta, näköjään saanut myös hyviä arvioita pitkin nettiä. Laitoin nimen muistiin, se menee kokeiluun heti kun Luxembourgin puiston tietämissä syömme seuraavan kerran. :)

      Poista
  6. Mä olen nähnyt luuydintä kehuttavan usein erilaisissa ruokaohjelmissa, mm. Anthony Bourdain sen perään aika haikailee. Itse en ole yhtään innostunut ajatuksesta, mutta kyllä mäkin varmaan naapurin lautaselta kuitenkin ihan vähän maistaisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, en tiedä miten olen onnistunut välttämään tuota tietoa, että luuydin on periaatteessa ihan syötävää. :) Pakkohan sitä maistaa oli! :D Olisin kyllä katunut, jos olisin tuon kokonaisen lautasellisen itselleni alkupalaksi ottanut, mutta luuytimen ystävät olivat tyytyväisiä annoksiinsa. :P

      Poista
  7. Ihastuttavan oloinen paikka! Ja sun salaatti oli syötävän hyvän näköinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli rennon viihtyisä. :) Ja tosi keskeisellä paikalla myös!

      Poista
  8. Eikös luuydin ole lähinnä rasvaa? Tai jotain sen tapaista... Yh, ei kyllä kuulosta hyvältä, enkä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että luu(ydin) voisi sellaisenaan olla yksi ruokalaji.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä se taitaa olla rasvaa, tai rasvan kaltaista. Kuten sanottua, jo rakenne oli aika vastenmielistä. Mä vähän luulen, että nämä jotka luuytimestä nauttivat, nauttivat enemmän siitä ajatuksesta, että voivat kertoa syövänsä luuydintä, kun se tuntuu niin viriililtä. Tai jotain vastaavaa... ;) Toisaalta mun mielestä sama pätee ostereihin. Hirveä askartelu ja touhuilu, mutta maku on lähinnä suolavettä. ;) Mutta se on vaan niin hirveän hienoa kertoa syövänsä ostereita. ;)

      Poista
  9. Yritettiin tänne sisään kahteen otteeseen. Ensimmäisellä kerralla käännyttivät ovelta, kun oli jo liian myöhä, ja toisella kerralla yritettiin lounasaikaan, kun ei oltu huomattu, ettei se silloin ole auki. No, löydettiin silti ruokaa kumpanakin kertana. Latinalaiskorttelin juomien hinnat yhdeksän jälkeen illalla sen sijaan olivat mielestäni keskimäärin aivan pöyristyttäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai vitsi miten huono tuuri. :P Minusta Latinalaiskortteli ei keskimäärin ole kauhean kallista seutua, siis muuhun Pariisiin verrattuna. Välttelen siellä ulkoilua enemmänkin siksi, että baareissa liikkuu liikaa opiskelijoita ja tunnen itseni ikälopuksi. ;D

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.